Aamuisin.

Lomailen. Mietin uusia projekteja. Ajattelin vaihtaa puoluetta. Äärivasemmistoon. Ei ole kiirettä.

Mikäli valtio ei pysty takaamaan toimeentuloa kansalaisille, on aivan selvää, ettei tämä yhteiskunta tule toimimaan. Mikäli tätä valtiota ei kiinnosta ihmisten hyvinvointi. Niin pitkään, kun ihmisiä käytetään vain koneina, jotka pyritään aivopesemään kapitalisti imperialistien oppien mukaan, tämä valtio ei tule toimimaan. Mikään armeija tai valtio, ei pysty hiljentämään ihmistä, jos hänellä on takanaan kansan tuki. Kukaan ei voi väittää, etteikö vallankumous olisi mahdollinen. Tämä länsimainen kulttuuri on tuomittu tuhoamaan itsensä. Kapitalisti imperialistit, eivät voi jatkaa riistämistään loputtomiin. Toivonkin heidän huomaavan sen ajoissa, ennen kuin joudumme ajamaan panssarivaunut kaduille. Olen valmis tarttumaan aseisiin ja käyttämään väkivaltaa, jotta pääsen päämääräni. Kansalaisia ei pysty kukaan estämään, kun heillä on yhteinen päämäärä.

Verenvuodatus ei kuitenkaan ole kenenkään etu. Se on vaihtoehto, joka toteutuu käytännön tasolle ennemmin tai myöhemmin, mikäli tämä valtio ei aio ymmärtää omaa etuaan. On turhaa lähettää adresseja päättäjille, on turhaa järjestää mielenilmauksia, mikäli ne eivät tuota tulosta. Kehoitan jokaista ihmistä ajattelemaan omilla aivoillaan. Ajattelemaan muutakin, kuin vain omaa asuntoaan. Vallankumous on enää vain ajankysymys. Ihmisitä on kiinni se, odotammeko niin pitkään, että tämä riistäjä kapitalistien fasisti valtio tuhoaa itsensä, vai pelastammeko sen, kun vielä on jotakin pelastettavissa.



Sampsa Suomalainen
Turku 28.5.2007

Kiviä päähäni.

Maaseudulle ei enää kulje linja-autoja, sillä ei ole tarpeeksi matkustajia. Se taasen johtunee siitä, ettei maaseudulla ole matkustajia, tai ainakin niin väitetään. Ihmisillä on myös omia autoja, joilla voi helposti tehdä matkoja supermarkettiin. Eihän se minua niinkään kiinnostaisi, ellei minun pitäisi itse matkustaa aina silloin tällöin, kerran kaksi kuukaudessa, pois kaupungista. Vielä toistaiseksi pystyn kuitenkin polkupyörä ja linja-auto yhdistelmällä tekemään matkani.

Tänään lähdin suoraan töistä, linja-autolla kohti maaseutua. Matka taittui mukavasti, kun olin varannut muutaman pullon olutta evääksi. Hypäsin bussista pois ja kävin kahvilan yhteydessä olevassa kioskissa ostamassa ketsuppia ja karkkia. Poltin punaisen bonuksen savukkeen ja lähdin polkemaan pyörällä kohti määränpäätäni, joka sijaitsi noin seitsemän kilometrin päässä. Aurinko paistoi, oli tyyni ilma, ei edes vituttanut lähteä polkemaan sitä seitsemää kilometriä. Tajusin hyvin nopeasti, että pyörä jolla poljin oli totaalisen paska. No, välliäkös hällä.

Pieni, kapea, mutkainen ja kuoppainen hiekkatie on mukava polkea. Niin se oli iltapäivälläkin. Pakko on kuitenkin myöntää, että hieman säikähdin, kun toistakymmentä metriä pitkä rekka ajoi vastaan. Onneksi mukava kuljettaja väisti minua.

Rekkoja tarvitaan pienillä hiekkateilläkin, kun maanomistajat haluavat rakentaa tuhansien neliöiden kokoisia sikaloita, joiden rakentaminen tuhoaa maata erittäin kunnioitettavat määrät. Pelkkiä sikojahan ei rekat kuljeta, vaan myöskin sikojen ruokaa, rehua.

Melkein perille asti päästyäni tulee kuitenkin vielä toinen rekka vastaan. Suoralla tiellä keltainen, nimeltä mainitsemattoman liikenöitsijän auto tulee valehtelematta kahdeksankymmenen kilometrin tuntinopeudella minua vastaan. Eikä isomahaisella kuljettajalla ole aikomustakaan hiljentää vauhtia, saati sitten väistää minua. Siitä se ajoi puoli metriä minun ohitseni ja heitti ohimennen kiven suoraan otsalohkooni. Vältyin toki naarmuilta, mutta se kaunis ja romanttinen maalaisidylli hävisi jostakin kumman syystä heti minun mielestäni.

En yritä käskeä ihmisiä lopettamaan sianlihan syöntiä, mutta voisin ehdottaa heille terrori-iskujen tekemistä, noihin tehdas sikaloihin. Muistan vielä pieniä sikaloita, joita joskus naapureillakin oli. Nämä tehtaat ovat kuitenkin kaukana niistä. Ulkoa päin katsottuna ne voisivat olla yhtä hyvin Nokian varastoja. Puhumattakaan siitä, millaisia energian tuhoajia nuo sikalat ovat. En taida enää jaksaa ymmärtää kuluttamisen ja markkinatalouden ihanointia.

Takaisin kaukaisuuteen.

Aurinko paistaa edelleen ja sekös minua vituttaa. Ensimmäiset lämpimät kesäpäivät ovat aina yhtä tuskaa. Ihmiset hymyilevät ja etsivät kesävaatteita. Helvetin idiootit. Luulevatko ne, että elämä muuttuu maukkaammaksi, kun on lämmintä ja aurinko paistaa. Myönnän toki, että ihminen pysyy virkeämpänä, kun on valoisaa. Mutta ei se nyt saatana kenenkään elämää muuta, vaikka olisi viisikymmentä astetta lämmintä. Sikäli mikäli Suomi yrittää eurooppalaistua, en suosittelisi käyttämään kolmea kuukautta vuodessa kesävaatteita. Se ei ole sopivaa.

Katselen lentoja Eurooppaan. Ne eivät ole kalliita. Pitää vain löytää halpa asunto.

On taas aivan liian kuuma. Onneksi ulkona tuulee. Huomenna pääsen jälleen töihin. Odotan sitä innoissani.

Aurinko paistaa, ajatus ei kulje. Lukenut Bukowskia tänään. En tosin paljon. Palaan asiaan myöhemmin.

Kirpputorilta Siwaan

Niin kauniisti vaihtuu vanhat tietosanakirjat Nick Carterin seikkailuihin. Pieni ja nuhjuinen kirpputori ottaa vastaan mitä vain. Lihava kaljupäinen myyjä näytti juuri siltä, että kirpputori on hänen elämänsä, suuri haave jonka vihdoin on päässyt toteuttamaan. Neiti vakoilija- on varmasti dekkareiden huippu teoksia. Huomenna aamulla minä sen tiedän, jos jaksan yöllä työn lukea läpi.

On hassua miten ilkeästi ja samalla surullisesti Bukowski kuvailee elämäänsä. Tai mistä helvetisti minä tiedän, onko se hänen elämänsä jota kirjoissa kuvaillaan. Kai se ainakin osittain. Äitienpäivä, enkä ole vielä edes lahjaa paketoinnut. Äiti ei kyllä arvosta lahjaa, jonka sille annan, mutta eikö ajatus ole tärkein. Tosin tässä tapauksessa ei ole edes ajatusta mukana.

Väsymys painaa mieltä.

Enkä ole tänäänkään saanut mitään aikaiseksi. Yhden kirjan toki lukenut ja leikkanut nurmikon. Tehnyt salaattia, juonut kahvia. Lenkillä olisin voinut käydä, mutta enhän minä jaksanut.

Vaaliteema kunnallisvaaleissa on, että.... Niin. Mikäköhän minun vaaliteemani olisi. Teen vallankumouksen? Eijei. Sen pitää olla jotakin yleistä, perus lätinää, joka ei horjahdaa liikaa mihinkään suuntaan. "Olen sitä mieltä, että terveydenhuoltoa pitää parantaa. Ihmisille täytyy taata parempi sosiaaliturva. Koululaitoksiin on kiinnitettävä enemmän huomiota..." Ja plaati plaa.

Vittu, kun ihmisille ei tarvitse taata parempaa sosiaaliturvaa. Kyllä sillä pärjää, on vain kehitettävä parempi järjestelmä sen maksamiselle. Niin, ettei ihmisten tarvitse odottaa leipärahojaan viikkoja. Minulle se kaikki on täysin samantekevää, koska en ole sosiaalitoimiston asiakas.

Totta on, että terveyspalveluita tulee kehittää. Itse pidän kyllä jyrkkää linjaa siitä, että niiden palveluiden tulee olla kunnan rahoittamia! EI yksityisten tahojen!

Ja voittehan te lakkauttaa vaikka kaiki koululaitokset. Tehdään yksi helvetin iso rakennus, johon tungetaan kaikki oppilaat. Ja luokkakokoja voidaan suurentaa monella kymmenellä. Mitäs pienistä. Eihän ketään haittaa, jos joku oppilas on psyykkisesti sairas. Hän uppoaa massaan, siinä missä muutkin. Tosin fakta on se, että: Luokkakokoja on pienennettävä! Edes opettaja ei pysty neljänkymmenen oppilaan luokassa antamaan jokaiselle henkilökohtaista opetusta, saati sitten huomaamaan oppilaiden muut vaikeudet. Koulunkäynnistä voin näin ollen tulla jopa terveydelle vaarallista. En toki väitä, etteikö se olisi haitallista terveydelle jo nyt.

Kaupunki ei myöskään voi myydä omistamiaan vuokra-asuntoja, piste.
Tämä on täysi mahdottomuus. Kunnan tehtävä on taata asukkaille asunto, koti. Kunnan tehtävä on taata asukkaille terveydenhuolto. Kunnan tehtävä on taata ihmisille toimeentulo.

Nämä asiat ovat kunnan, eivätkä missään tapauksessa yksityisten tahojen tehtäviä. Mitään näistä asioista ei saa, eikä voi yksityistää. Mikäli näin käy, minä en enää tule (monen muun tavoin) sopeutumaan tähän yhteiskuntaan!

Hyvää yötä, aamulla aurinko nousee taas.

Aurinkoa ja vettä.

Ei enää ehdi maalaamaan kauniita tauluja, vaikken minä nyt maalata osaakaaan. Enkä ehdi edes valvomaan öitä ja nukkumaan päiviä. En ehdi ihastelemaan patsaita aamuauringossa. Juomaan cafe lattea terassilla. Ei, en minä enää ehdi. Minä käyn töissä. Työn teko palkitaan rahalla. Juoksurata on kulunut ja se täytyy päällystää uudelleen. Kukapa muu olisi yhtä pätevä sitä tekemään, kuin minä. Osasinhan minä laivankin rakentaa, niin kyllä nyt perkele yhden juoksuradankin.

Se vanha massa, mitä on radan päällä tällä hetkellä, on törkeän likaista. Siksipä se pestään painepesurilla viidenkymmenen sentin etäisyydeltä laidoista. Tämä siksi, että pesuauto ei mahdu aivan laitojen reunoille. Kun rata ja vanha massa on kauttaaltaa pesty, rupeamme asentamaan suojamuoveja paikoilleen. Kun kaikki on valmista, otetaan maaliruisku käteen ja maalataan koko rata uudelleen. Tänään oli perjantai, lyhyt työpäivä siis.

Kun minä pienenä ihmisisenä tuollaista työtä teen, tulee väkisinkin mieleeni "Miksi minä tätä teen?". Suomesta ei ole tullut hyviä juoksijoita pitkiin aikoihin, eikä varsinkaan Raisioista. Miksi me siis tarvitsemme uuden juoksuradan, kuka helvetti sitä käyttää? Ymmärrän t0ki, että kaupungin täytyy näyttää siistiltä ja antaa harrastusmahdollisuuksia, tarkoitan tätä siis lähinnä ulkopuolisen näkökulmasta. Tietenkin, jos asiat muulta osin ovat hyvässä kunnossa ja on ylimääräistä rahaa, niin pakkohan se raha on käyttää.

Tee työtä, jolla ei ole tarkoitusta. Viikonlopun viettoon ulos aurinkoon, tai sitten nukkumaan. Yöunet ovat jääneet minimaalisiksi, sillä aamulla on pakko nousta, tai tulee sanktioita. Huomenna on pyhitetty vapaa päivä.