Ne istui hiljaa huoneessa, jossa seinät eivät puhuneet. Lukivat tekstejään ääneen. Huusivat ääneen asioista, helvetin kovaa.
Tiedostavia ihmisiä, ei mitä tahansa. Ne tiesivät mistä puhuivat.
Lukenutta kansaa. Akatemiaa. Iskivät älynsä vastaan viihdettä.
Mulla oli muutama seteli taskussani.
Toisessa neljäsivuinen, lääkärin kirjoittama resepti.
Amici, diem perdidi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti