keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Romanssi.

Mikäköhän helvetti
on tarkoikusenamme olla.

Kaksi ihmistä.

En näe itseni läpi,
vaikka pystyn sinua lukemaan.
Niin kuin avointa kirjaa

Joku filosofian opiskelija varmasti pohdiskelisi.

Entä jos elokuvaan olisikin
tuotu mukaan rikollinen mieli

Käsikirjoituksen puolivälissä
hävisi eroottinen lataus
Ohjaaja oli unohtanut sen,
minkä piti alunperin olla kaiken a ja o

Rockin ja punaviinin huuruisen alun jälkeen
kadottiin johonkin tunteiden syövereihin.
Alettiin tekemään jotakin taiteellista fiktiiviä
joka ei toiminut roolitusten kanssa

kun tästä päästiin yli, alkoi.
kuvaukseltaan brutaalia inhorealismia.
missä olet, makaatko lattialle kaatuneen viinin alla
vaiko viime viikolla avatussa oluessa.

Se ei ollut rappioromantiikkaa, kaukana siitä,
Ei maalattu kuvaa jossa darra on tunne.
Eikä Waits symbolisoinut suhdetta tai olotilaa.

Maailmalla on reuna,
ja romansseilla hauta.

1 kommentti:

marianna meri-tuulia kirjoitti...

fuck dude, loppu on ihan törkeän hieno.