Heräsin yöhön,
pääsiäisen varjot
leijailivat talojen seinillä

kyynertaipeeni oli puhdas,
vaikka päätäni särkee

Yöt valkenivzt
ja minä
Kaipasin enemmän kuin koskaan

Romanssi.

Mikäköhän helvetti
on tarkoikusenamme olla.

Kaksi ihmistä.

En näe itseni läpi,
vaikka pystyn sinua lukemaan.
Niin kuin avointa kirjaa

Joku filosofian opiskelija varmasti pohdiskelisi.

Entä jos elokuvaan olisikin
tuotu mukaan rikollinen mieli

Käsikirjoituksen puolivälissä
hävisi eroottinen lataus
Ohjaaja oli unohtanut sen,
minkä piti alunperin olla kaiken a ja o

Rockin ja punaviinin huuruisen alun jälkeen
kadottiin johonkin tunteiden syövereihin.
Alettiin tekemään jotakin taiteellista fiktiiviä
joka ei toiminut roolitusten kanssa

kun tästä päästiin yli, alkoi.
kuvaukseltaan brutaalia inhorealismia.
missä olet, makaatko lattialle kaatuneen viinin alla
vaiko viime viikolla avatussa oluessa.

Se ei ollut rappioromantiikkaa, kaukana siitä,
Ei maalattu kuvaa jossa darra on tunne.
Eikä Waits symbolisoinut suhdetta tai olotilaa.

Maailmalla on reuna,
ja romansseilla hauta.

Down.

- En mä täällä pysty nukkumaan. Ahdistaa tää kaikki ympärillä oleva, enkä saa rauhaa hetkeksikään.

- No mikä tässä nyt niin kamalasti ahdistaa. Tämä tillannehan on kuitenkin hallinnassa, eikä tässä mitää hätää ole.

- Ei se siitä... Kyllä sen ymmärrän, mutta nää tilanteet saa aina mut miettimään sekavia, eikä saa nukuttua... Lue sieltä papereista. Sinnehän on kirjattu ne kaikki.

- Miten useasti sulle sitten tällaisia kohtauksia normaalisti tulee?

- Vitut ne mitään kohtauksia. Ahdistaa, eikä saa nukuttua. Kestää nää monta päivää, kun en pysty täällä käsittelemään asioita. Jos oisin kotona, niin se ois ihan eri asia.

- Niin, se on varmasti ihan totta, että kyllä sun nyt olisi parempi olla kotona.
Mutta miten sun alkoholin käyttö? Välillä kuitenkin menee se kaksitoista tai viisitoistakin tuoppia. Entä huumeiden käyttö? Niin, etkä ole koskaan käyttänytkään? Onko lääkkeiden kanssa ollut jotakin sekakäyttöä? Miten useasti otat noita unilääkkeitä? Kuitenkin monta kertaa viikossa? Niin, joo...

- Ei mulla tässä mitään ongelmaa olisi, jos voisin olla himassa ja saisin rauhottua, mutta kun nyt en saa hetkeksikään rauhaa, kun jokapuolella on aina joku.

- Niin, kyllähän mä sen ymmärän. Olisi sun varmasti parempi tällä hetkellä olla kotona tietenkin. Määrään sulle nyt Diazepamia ensi alkuun. Otat vaikka kaksi nyt heti ja yhden illalla ennen nukkumaan menoa. Jos aamulla on vielä huono olo, niin voit silloin heti ottaa yhden. Jos nyt tuntu siltä, että oikeasti seinät kaatuu päälle, niin tule vain kertomaan. Katsotaan sitten jos vaikka kirjoitetaan loppuviikko sairaslomaa.

Illalla ei nukuta, otan tenoxin. Aamulla herään ja otan kahvin kanssa kaksi Diazepamia. Luennolla pitää röökitauolla syödä viimeinen särkylääke. Illalla teen kanssa opamox. Ennen nukkumaanmenoa tenox.

Ihan oikeassa se lääkäri oli. Eihän sitä sairaslomaa nyt tietenkään olisi tarvittu.

Tekstistä

Ne istui hiljaa huoneessa, jossa seinät eivät puhuneet. Lukivat tekstejään ääneen. Huusivat ääneen asioista, helvetin kovaa.
Tiedostavia ihmisiä, ei mitä tahansa. Ne tiesivät mistä puhuivat.
Lukenutta kansaa. Akatemiaa. Iskivät älynsä vastaan viihdettä.

Mulla oli muutama seteli taskussani.
Toisessa neljäsivuinen, lääkärin kirjoittama resepti.

Amici, diem perdidi.

Viikko edessä, takana toinen. Ahaa, mikä sulla on. No jos katsotaan se huominen ja otetaan velkaa. No problem. Vaatteet pitää pestä.

Mä jotain tossa. Ja taisin pummata röökiä.

No jos ajattelet että se on symboliikka, niin miten vitussa ajatukset valuu vailla arvoa.

Mitä vittua.

Kun tuntuu siltä että on aika, niin tee jotain. Aika tehdä. Jätä se helvetti ja mene.

Poltan röökiä.

En jaksaisi tehdä enää, mutta kun minä vain tahdoin ja luulin ja sitten jätin lähtemättä ja plaa plaa palaa. Sanat valuu.

Koko ajan tekee mieli lähteä, ja kun lähdet on ikävä kotiin. Kun on pakko, matkata kohti tuntematonta. Et tiedä edes mitä tulee vastaan. Kun ulko-oveni äsken sulkeutui ja poistuit, minussa tuntui. Nielaisin kyyneleeni. Yritin katsoa silmiin, mutta en pystynyt.

On pakko mennä, kun maailma kutsuu. Kutsuisiko se tänä yönä minua. Maailmaasi rakennan, maailmaasi johon itse en kuulu. Kuuletko hiljaisuuden leijuvan kasvoillani. Olen vain, hengitän. Keitä varten minä sinua ajattelen, sinua. Aukeaako sieluni tänä yönä, kaikki se josta en puhunut. Tänä yönä, kun minä etsin hiljaisuutta tänä yönä rakas maailmani.

On pakko mennä kauas, jotta voi palata kotiin. Koti, sanana minulle vieras. Koti, jossa turva. En tunne sitä. Kun matkaan maailmaan ääriin löydänkö itselleni kodin. Sinä. Minä istutan meren rantaa omenapuun. Voin katsoa kuinka se kasvaa.
Huuhtoudun aalloissa, kun aurinko poistaa kehostani arvet. Kyyneleeni valuvat pitkin kasvojani, sumentaen omenapuuni. Sinä.

Tahdon nähdä kuinka todellisuus tekee minusta terveen. Epätodellinen maailmani on pieni, minä en enää huuda. En ikinä. Opettelen puhumaan. Minä en enää jätä palaamatta. Vaihdan paitani vaikka päivittäin. Vuoksesi mitä vain.