Aurinkoa ja vettä.

Ei enää ehdi maalaamaan kauniita tauluja, vaikken minä nyt maalata osaakaaan. Enkä ehdi edes valvomaan öitä ja nukkumaan päiviä. En ehdi ihastelemaan patsaita aamuauringossa. Juomaan cafe lattea terassilla. Ei, en minä enää ehdi. Minä käyn töissä. Työn teko palkitaan rahalla. Juoksurata on kulunut ja se täytyy päällystää uudelleen. Kukapa muu olisi yhtä pätevä sitä tekemään, kuin minä. Osasinhan minä laivankin rakentaa, niin kyllä nyt perkele yhden juoksuradankin.

Se vanha massa, mitä on radan päällä tällä hetkellä, on törkeän likaista. Siksipä se pestään painepesurilla viidenkymmenen sentin etäisyydeltä laidoista. Tämä siksi, että pesuauto ei mahdu aivan laitojen reunoille. Kun rata ja vanha massa on kauttaaltaa pesty, rupeamme asentamaan suojamuoveja paikoilleen. Kun kaikki on valmista, otetaan maaliruisku käteen ja maalataan koko rata uudelleen. Tänään oli perjantai, lyhyt työpäivä siis.

Kun minä pienenä ihmisisenä tuollaista työtä teen, tulee väkisinkin mieleeni "Miksi minä tätä teen?". Suomesta ei ole tullut hyviä juoksijoita pitkiin aikoihin, eikä varsinkaan Raisioista. Miksi me siis tarvitsemme uuden juoksuradan, kuka helvetti sitä käyttää? Ymmärrän t0ki, että kaupungin täytyy näyttää siistiltä ja antaa harrastusmahdollisuuksia, tarkoitan tätä siis lähinnä ulkopuolisen näkökulmasta. Tietenkin, jos asiat muulta osin ovat hyvässä kunnossa ja on ylimääräistä rahaa, niin pakkohan se raha on käyttää.

Tee työtä, jolla ei ole tarkoitusta. Viikonlopun viettoon ulos aurinkoon, tai sitten nukkumaan. Yöunet ovat jääneet minimaalisiksi, sillä aamulla on pakko nousta, tai tulee sanktioita. Huomenna on pyhitetty vapaa päivä.