Kiviä päähäni.

Maaseudulle ei enää kulje linja-autoja, sillä ei ole tarpeeksi matkustajia. Se taasen johtunee siitä, ettei maaseudulla ole matkustajia, tai ainakin niin väitetään. Ihmisillä on myös omia autoja, joilla voi helposti tehdä matkoja supermarkettiin. Eihän se minua niinkään kiinnostaisi, ellei minun pitäisi itse matkustaa aina silloin tällöin, kerran kaksi kuukaudessa, pois kaupungista. Vielä toistaiseksi pystyn kuitenkin polkupyörä ja linja-auto yhdistelmällä tekemään matkani.

Tänään lähdin suoraan töistä, linja-autolla kohti maaseutua. Matka taittui mukavasti, kun olin varannut muutaman pullon olutta evääksi. Hypäsin bussista pois ja kävin kahvilan yhteydessä olevassa kioskissa ostamassa ketsuppia ja karkkia. Poltin punaisen bonuksen savukkeen ja lähdin polkemaan pyörällä kohti määränpäätäni, joka sijaitsi noin seitsemän kilometrin päässä. Aurinko paistoi, oli tyyni ilma, ei edes vituttanut lähteä polkemaan sitä seitsemää kilometriä. Tajusin hyvin nopeasti, että pyörä jolla poljin oli totaalisen paska. No, välliäkös hällä.

Pieni, kapea, mutkainen ja kuoppainen hiekkatie on mukava polkea. Niin se oli iltapäivälläkin. Pakko on kuitenkin myöntää, että hieman säikähdin, kun toistakymmentä metriä pitkä rekka ajoi vastaan. Onneksi mukava kuljettaja väisti minua.

Rekkoja tarvitaan pienillä hiekkateilläkin, kun maanomistajat haluavat rakentaa tuhansien neliöiden kokoisia sikaloita, joiden rakentaminen tuhoaa maata erittäin kunnioitettavat määrät. Pelkkiä sikojahan ei rekat kuljeta, vaan myöskin sikojen ruokaa, rehua.

Melkein perille asti päästyäni tulee kuitenkin vielä toinen rekka vastaan. Suoralla tiellä keltainen, nimeltä mainitsemattoman liikenöitsijän auto tulee valehtelematta kahdeksankymmenen kilometrin tuntinopeudella minua vastaan. Eikä isomahaisella kuljettajalla ole aikomustakaan hiljentää vauhtia, saati sitten väistää minua. Siitä se ajoi puoli metriä minun ohitseni ja heitti ohimennen kiven suoraan otsalohkooni. Vältyin toki naarmuilta, mutta se kaunis ja romanttinen maalaisidylli hävisi jostakin kumman syystä heti minun mielestäni.

En yritä käskeä ihmisiä lopettamaan sianlihan syöntiä, mutta voisin ehdottaa heille terrori-iskujen tekemistä, noihin tehdas sikaloihin. Muistan vielä pieniä sikaloita, joita joskus naapureillakin oli. Nämä tehtaat ovat kuitenkin kaukana niistä. Ulkoa päin katsottuna ne voisivat olla yhtä hyvin Nokian varastoja. Puhumattakaan siitä, millaisia energian tuhoajia nuo sikalat ovat. En taida enää jaksaa ymmärtää kuluttamisen ja markkinatalouden ihanointia.