Kirpputorilta Siwaan

Niin kauniisti vaihtuu vanhat tietosanakirjat Nick Carterin seikkailuihin. Pieni ja nuhjuinen kirpputori ottaa vastaan mitä vain. Lihava kaljupäinen myyjä näytti juuri siltä, että kirpputori on hänen elämänsä, suuri haave jonka vihdoin on päässyt toteuttamaan. Neiti vakoilija- on varmasti dekkareiden huippu teoksia. Huomenna aamulla minä sen tiedän, jos jaksan yöllä työn lukea läpi.

On hassua miten ilkeästi ja samalla surullisesti Bukowski kuvailee elämäänsä. Tai mistä helvetisti minä tiedän, onko se hänen elämänsä jota kirjoissa kuvaillaan. Kai se ainakin osittain. Äitienpäivä, enkä ole vielä edes lahjaa paketoinnut. Äiti ei kyllä arvosta lahjaa, jonka sille annan, mutta eikö ajatus ole tärkein. Tosin tässä tapauksessa ei ole edes ajatusta mukana.

Väsymys painaa mieltä.

Enkä ole tänäänkään saanut mitään aikaiseksi. Yhden kirjan toki lukenut ja leikkanut nurmikon. Tehnyt salaattia, juonut kahvia. Lenkillä olisin voinut käydä, mutta enhän minä jaksanut.

Vaaliteema kunnallisvaaleissa on, että.... Niin. Mikäköhän minun vaaliteemani olisi. Teen vallankumouksen? Eijei. Sen pitää olla jotakin yleistä, perus lätinää, joka ei horjahdaa liikaa mihinkään suuntaan. "Olen sitä mieltä, että terveydenhuoltoa pitää parantaa. Ihmisille täytyy taata parempi sosiaaliturva. Koululaitoksiin on kiinnitettävä enemmän huomiota..." Ja plaati plaa.

Vittu, kun ihmisille ei tarvitse taata parempaa sosiaaliturvaa. Kyllä sillä pärjää, on vain kehitettävä parempi järjestelmä sen maksamiselle. Niin, ettei ihmisten tarvitse odottaa leipärahojaan viikkoja. Minulle se kaikki on täysin samantekevää, koska en ole sosiaalitoimiston asiakas.

Totta on, että terveyspalveluita tulee kehittää. Itse pidän kyllä jyrkkää linjaa siitä, että niiden palveluiden tulee olla kunnan rahoittamia! EI yksityisten tahojen!

Ja voittehan te lakkauttaa vaikka kaiki koululaitokset. Tehdään yksi helvetin iso rakennus, johon tungetaan kaikki oppilaat. Ja luokkakokoja voidaan suurentaa monella kymmenellä. Mitäs pienistä. Eihän ketään haittaa, jos joku oppilas on psyykkisesti sairas. Hän uppoaa massaan, siinä missä muutkin. Tosin fakta on se, että: Luokkakokoja on pienennettävä! Edes opettaja ei pysty neljänkymmenen oppilaan luokassa antamaan jokaiselle henkilökohtaista opetusta, saati sitten huomaamaan oppilaiden muut vaikeudet. Koulunkäynnistä voin näin ollen tulla jopa terveydelle vaarallista. En toki väitä, etteikö se olisi haitallista terveydelle jo nyt.

Kaupunki ei myöskään voi myydä omistamiaan vuokra-asuntoja, piste.
Tämä on täysi mahdottomuus. Kunnan tehtävä on taata asukkaille asunto, koti. Kunnan tehtävä on taata asukkaille terveydenhuolto. Kunnan tehtävä on taata ihmisille toimeentulo.

Nämä asiat ovat kunnan, eivätkä missään tapauksessa yksityisten tahojen tehtäviä. Mitään näistä asioista ei saa, eikä voi yksityistää. Mikäli näin käy, minä en enää tule (monen muun tavoin) sopeutumaan tähän yhteiskuntaan!

Hyvää yötä, aamulla aurinko nousee taas.