keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Down.

- En mä täällä pysty nukkumaan. Ahdistaa tää kaikki ympärillä oleva, enkä saa rauhaa hetkeksikään.

- No mikä tässä nyt niin kamalasti ahdistaa. Tämä tillannehan on kuitenkin hallinnassa, eikä tässä mitää hätää ole.

- Ei se siitä... Kyllä sen ymmärrän, mutta nää tilanteet saa aina mut miettimään sekavia, eikä saa nukuttua... Lue sieltä papereista. Sinnehän on kirjattu ne kaikki.

- Miten useasti sulle sitten tällaisia kohtauksia normaalisti tulee?

- Vitut ne mitään kohtauksia. Ahdistaa, eikä saa nukuttua. Kestää nää monta päivää, kun en pysty täällä käsittelemään asioita. Jos oisin kotona, niin se ois ihan eri asia.

- Niin, se on varmasti ihan totta, että kyllä sun nyt olisi parempi olla kotona.
Mutta miten sun alkoholin käyttö? Välillä kuitenkin menee se kaksitoista tai viisitoistakin tuoppia. Entä huumeiden käyttö? Niin, etkä ole koskaan käyttänytkään? Onko lääkkeiden kanssa ollut jotakin sekakäyttöä? Miten useasti otat noita unilääkkeitä? Kuitenkin monta kertaa viikossa? Niin, joo...

- Ei mulla tässä mitään ongelmaa olisi, jos voisin olla himassa ja saisin rauhottua, mutta kun nyt en saa hetkeksikään rauhaa, kun jokapuolella on aina joku.

- Niin, kyllähän mä sen ymmärän. Olisi sun varmasti parempi tällä hetkellä olla kotona tietenkin. Määrään sulle nyt Diazepamia ensi alkuun. Otat vaikka kaksi nyt heti ja yhden illalla ennen nukkumaan menoa. Jos aamulla on vielä huono olo, niin voit silloin heti ottaa yhden. Jos nyt tuntu siltä, että oikeasti seinät kaatuu päälle, niin tule vain kertomaan. Katsotaan sitten jos vaikka kirjoitetaan loppuviikko sairaslomaa.

Illalla ei nukuta, otan tenoxin. Aamulla herään ja otan kahvin kanssa kaksi Diazepamia. Luennolla pitää röökitauolla syödä viimeinen särkylääke. Illalla teen kanssa opamox. Ennen nukkumaanmenoa tenox.

Ihan oikeassa se lääkäri oli. Eihän sitä sairaslomaa nyt tietenkään olisi tarvittu.